*

JyrkiKorkeila

Käsittämättömistä teoista ja niiden selittämisestä

Kun John Lennonin raukkamaisesti murhannutta Mark David Chapmania haastateltiin CNN:llä, hän kertoi mielessään taistelleen kaksi puolta, joista toinen painosti tekoon ja toinen toivoi avuttomasti, että jokin sattuma estäisi häntä toteuttamasta tekoa. Hän kykeni kuvaamaan tapahtumat, mutta perimmäinen motiivi oli hänelle itselleenkin haastattelussa epäselvä. Chapman tavoitettiin teon jälkeen kädessään ”Sieppari ruispellossa” –romaani, johon hän oli kirjoittanut ”tämä on lausuntoni”.

 

Selittäessämme omaa toimintaamme annamme valtaosin jälkikäteen järkeiltyjä selityksiä sille, mitä olemme tehneet. Myös silloin kun selityksemme voidaan osoittaa virheellisiksi, pitäydymme yleensä omassa versiossamme. Meillä ei ole läheskään aina suoraa pääsyä tekojemme motiiveihin ja usein niiden ymmärtämiseen tarvitaan toisia ihmisiä. Tästä ei seuraa, etteivätkö ihmiset olisi vastuussa teoistaan, jotka on tehty oikeuspsykiatrisesti katsoen täydessä ymmärryksessä. Voimme estää erilaisten yllykkeitten toteutumista tarkastelemalla niitä tietoisuudessamme.

 

Aivan vastaavasti, yhteisöt etsivät selityksiä tutuista teemoista, joihin turvaudutaan selityksen tarpeessa, vaikka näillä ei välttämättä olisi syy-seuraussuhdetta joihinkin tapahtumiin tai tekoihin. Tartumme oman ymmärtämisen tarpeessamme siihen, mitä on saatavilla. Suomessa tapahtuneita järjettömiä väkivallan tekoja selitetään mm. arvojen rapautumisella, yhteisöllisyyden katoamisella tai nuorten pahoinvoinnilla. Samalla kuitenkin jää huomiota vaille se, että tällaiset teot ovat olleet pitkään tavallisia aasialaisissa kulttuureissa, jotka ovat hyvin perhe- ja sukukeskeisiä, joissa uskonnollisuuden asema ja yhteiset arvot ovat vahvasti ihmisten toimintaan vaikuttavia tekijöitä.

 

Malesiassa amok-juoksu tarkoittaa silmitöntä, sosiopaattista väkivaltaa, jota kapteeni James Cook kuvasi 1700-luvulla. Kulttuureilla on toki selkeä vaikutus näiden tapahtumien ilmenemismuotoihin. Mutta harvinaisten tapahtumien syys-seuraussuhteen ymmärtäminen jää yleensä epäselväksi. Niiden taustalla on sekä sosiaalisia että yksilöllisiä syitä. Ensin mainitut ovat ns. etäisiä syitä, joiden suora yhteys tekoihin on kuitenkin heikko. Perehtymällä yksittäisiin tapauksiin ja sosiaalisen neurotieteen tuloksiin, voi saada lisävaloa siihen, mitä näissä henkilöissä on voinut tapahtua ennen tekoa ja mitä selittäviä tekijöitä voi löytyä.

 

Yhteisönä etsimme vahvoja määrittäviä tekijöitä, mutta todellisuuspohjaiset selitykset jäävät enemmän todennäköisyyksien varaan. Kuvaamalla tekijöitä hirviöiksi suojaamme itseämme ja yhteisöämme kauhun kokemuksilta. Mutta kuten psykologian professori Roy Baumeister on todennut: ”On virhe antaa moraalisen tuomion vaikuttaa selityksiin – mutta vielä suurempi virhe voi olla antaa selityksen vaikuttaa moraaliseen tuomitsemiseen.”

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen
Käyttäjän PaYimPhuket kuva
Pa'Yim Phuket

Muistan, kun Dessert Stormin aikaan valtakunnan uutisstudiossa istui vuorotellen kaikki tervejärkiset korkeimman sotakoulutuksen saaneet sotilaspukuiset tosikot arvioimassa, mitä Saddam Hussein seuraavaksi tekee. Siinä pyöriteltiin strategioita ja yritettiin järjellä selittää ja ennustaa järjettömyyttä. Parempi arvioija olisi ehkä löytynyt pehmustetusta huoneesta tai siitä viereisestä toimistosta.

Kaakkois-Aasiassa on perhekeskeinen ja yhteisöllinen kulttuuri ja vastaavia tekoja tapahtuu päivittäin. Uskontoakin on moneen lähtöön.

Hyvä, että joku arvovaltainenkin taho muistuttaa kansaa siitä, että järjettömyyttä ei voi selittää järjellä.

Arto Niinistö

Ihminen tappaa ja kiduttaa oman lajinsa jäseniä ja tuntee jopa tyydytystä tappaessaan.

Erich Fromm on sanonut, että "tuhoavuus pikemminkin lisääntyy sivilisaation kehittyessä kuin päinvastoin".
Fromm tuli myös johtopäätökseen: "Sosiaalisista oloista suurelta osin riippuu, onko tietyn yksilön valtaintohimona rakkaus vai tuhoamishaku."

Nekrofilia on täysin pesiytynyt yhteiskuntaamme. Elokuvat, videopelit ja lehdet mässäilevät tappamisella. Ruumiita tulee kiihtyvällä vauhdilla.

Freud vertaili elämänvietin ja kuolemanvietin eroja. Hän puhui itsetuhosta ja vaihtoehtoisesti toisten tuhoamiseen ajavasta yllykkeestä.

Lorenzin mukaan agtressiivisuus on jatkuvasti toimivan energialähteen ruokkima vietti.

Ota tuosta ihmisestä täysin selvää?

Pekka Roivanen

Televisiossa oli dokumentti Tyynenmeren saarella muoti-ilmiöksi nousseesta teinien itsemurha-aallosta. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi arveltiin ratkaisumallia. Matkittiin toisia itsemurhan tehneitä.

Viime vuonna ensimmäisen perhesurman jälkeen huomasin, että vuonna 2009 oli neljä perhesurmaa ja seuraavana ei yhtään.

Sanoin vaimolleni, että kohta tulee uusia perhesurmia. Ja niitä tuli.

Pahaa pelkään, että Hyvinkään tapahtumille saadaan jatkoa. Joku jossain ottaa mallia ja tekee suurin piirtein saman ratkaisun.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Joskus tulee mieleen oikeusvaltion saamattomuus pahojen rikollisten tuomitsemisessa. Ehdotan hyvin radikaalia toimintaa: kun murhaajan rikos on selvitetty ja hänet on tuomittu vankilaan, ensimmäinen vaihe vankilaan siirtymisessä voisi olla murhaajan tuominen julkisesti " häkissä " ihmisten ihmeteltäväksi kupunkien keskusaukioille. Siinä hän ihmettelisi elämäänsä ensimmäisen kuukauden kuin häkkikanalassa vain vedellä ja vanikalla kuullen kaikki mahdolliset solvaukset ja tappouhkaukset. Turvallisuudesta hänelle ei anneta tietoa ollenkaan, vaikka se on taattu. Sivistysvaltioiden tuomitsemiskäytäntö on kirjanoppineisuutta, ei sitä, että tekijä joutuu todella vastaamaan telkemisistään kasvotusten ihmisten kanssa, kuitenkin ilman lynkkausta.

Matti Jalagin

Haluaisin kuulla ammattilaisen käsityksen siitä, onko mahdollista, että psyyken lääkityksellä voisi olla sellaisia sivuvaikutuksia, että ne laukaisevat tuhoisat ajatukset käytännön toiminnaksi?

On erikoista,etten löydä mistään kotimaista tutkimusta aiheesta vaikka esim. Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa kaikilla tekijöillä oli ollut psyyken lääkitys.

Onko asiaa tutkittu ja mikä on oma käsityksenne ammattilaisena?

Käyttäjän JyrkiKorkeila kuva
Jyrki Korkeila

Lääkkeet ehkäisevät tutkitusti itsemurhia ja aggressiota sekä sen purkauksia. Niitä voidaan käyttää aggression hillitsemisessäkin. Lääkehoito voi toisinaan alussa lisätä osalla levottomuuden tunnetta, jolla voi olla jotain merkitystä toiminnan kannalta. Yksittäisillä ihmisillö voi olla odottamattomiakin harvinaisia sivuvaikutuksia. Yleensä sellaiset tulevat näkyviin kun valmiste on ollut käytössä pitemmän aikaa. Psyyken lääkkeiden käyttöön ja väkivallan tekojen yhteyksiin liittyy ns. käyttöaihevirhe. Se tarkoittaa sitä, että lääkkeellä hoidettava tila lisää väkivallan tekoa ja asianomainen käyttää samanaikaisesti jotain lääkettä. Samanaikaisuus ei ole sellaisenaan syy-seuraussuhde.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Noissa aasialaisissa kulttuureissahan on se ominaispiirre, että mikäli epäonnistut kerran, olet aina epäonnistuja ja saat leiman otsaasi. Samaa kehitystä olen huomannut Suomessakin, ja heti alakoulusta lähtien. Perhekeskeisyydessä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta painostava perhe/sukukeskeisyys sen sijaan saattaa aiheuttaa tiettyjä oireita. Yhteisöllisyyskin voi olla todella myrkyllinen ilmiö, jos siitä tulee kieroutunutta.

Käyttäjän velipesonen kuva
Veli Pesonen

Terve,

Kuvaatte Mark Chapmanin tekoa raukkamaiseksi. Oliko hänen tekonsa raukkamainen siksi että hän on myöhemmin ilmoittanut motiivikseen halunneensa osan Lennonin kuuluisuudesta itselleen, vai onko hänen teossaan sinänsä jotain mikä tekee siitä erityisen raukkamaisen?

Käyttäjän JyrkiKorkeila kuva
Jyrki Korkeila

Tarkoitin sillä lähinnä sitä, että hän ampui selkään viisi laukausta pahaa aavistamatonta henkilöä.

Käyttäjän velipesonen kuva
Veli Pesonen

Olisiko murha ollut vähemmän raukkamainen jos Chapman olisi ampunut ns. päin pläsiä?

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Harvinaisen piristävä näkökulma tähän tolaan.

Tällä alustalla normaalisesti on yleensä tarjolla
enempäsä rikkiviisaudessa pätevöityneiten samojen
neropattien tautonomista selitystä kaikenmaailman
erikoisiin ihmesattumuksiin, erityisesti niiden syihin.

Syyt tulevat kuin turkin hihasta, vedenpitävinä,
parahultaisesti kun veri on vasta alkanut hyytyä.

Ja niistähän ollaan valmiita taittamaan peistä
usein aina jopa noloon loppuun saakka.

Münchhausenilaista jargonia, joka vastaa samaa
ropinaa kuin mitä ävärtä ahminut hevoinen pitää
vesirajaan paskoessaan

Sivistyksen ongelma, kuten vihjaatkin, niinpä,
mutta moniko kykenee omaksumaan jakamasi?

On hyvin runsaasti helpompaa nähdä asia niin
kuin se on päähän päntätty - eikä niin, että
näkee päällään saman minkä silmät näkevät.

susi-zeniläinen kotiäiti, Harmaasusi™

Käyttäjän itapakila kuva
Mikko Lehtovirta

Mitäs ajattelet Ruben Stillerin blogikirjoituksesta Ylen sivuilla?
http://yle.fi/uutiset/ruben_stiller_aika_kutsua_pa...

Käyttäjän JyrkiKorkeila kuva
Jyrki Korkeila

Paha on termi, jolla lopetetaan ymmärtäminen, kuvataan omaa kokemusta tapahtuneesta ja sallitaan/vahvistetaan ne tuomitsemisen tunteet, jota jokin teko herättää. Sillä on om sosiaalinen merkityksensä, mutta mitään kovin tosiolevaista siihen muutoin tuskin liittyy.

Ihmisen kyky aistia toisen ihmisen mielen olemassa oloa riippuu empatiakyvystä. Kun toinen ihminen tapetaan tai häntä kohdellaan piittaamattomasti, empatia kytkeytyy päältä. Kukin meistä kykenee siihen äärimmäisissä vaaratilanteissa tai tietyissä sosiaalisissa oloissa. Joillakin aivojen empatiapiirien rakenteissa on puutteita, joita esiintyy esim. psykopatiassa. Silmittömästi ja satunnaisesti tappavalla teon merkitys on todennäköisesti paradoksaalinen. Empatiapiirien eri syistä tapahtunut poiskytkeytyminen lisää yksinäisyyttä ja vähentää elossa olemisen kokemusta. Vähän samaan tapaan kuin nuoret tytöt viiltelevät itseään lievittääkseen ahdistustaan ja kokeakseen olevansa elossa, nuoret miehet pahoinpitelevät ja tappavat muita. Ikään kuin tuon empatiapiirin voisi herättää henkiin tekemällä jotain aivan kamalaa.

Kokemus elossa olemisesta voi suunnitellussa itsetuhoisessa teossa jäädä objektiivisesti lyhytaikaiseksi, mutta maine jää elämään. Jos tilanne on sellainen joka on etukäteen julistettu, on tappamisen ja kuoleman akti eräänlainen seremonia. Itsemurhaa yrittäneillä esiintyy niin ikään ajatuksia siitä, että jotenkin jäisi eloon kun on tappanut itsensä. Sama tilanne koskee todennäköisimmin itsensä surmaavia tappajiakin.

Tämä siis näin yleisellä tasolla.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Onko kyse lopulta jonkinlaisesta (epäonnistumiseen tuomitusta) halusta synnyttää itsensä uudelleen?

Ne muutama kokemus, joita itselläni on äärimmäisestä pelosta ja kuoleman läheisyydestä, ovat hieman ristiriitaisia. En osaa kuvitella kauheampaa ja turvattomampaa kokemusta, mutta samalla siinä kaikessa kauhussa on jotakin hyvin erityistä, mitä ei voi kokea muuten kuin ehkä hyppäämällä lentokoneesta tai uimalla haiden kanssa.

Seuraavana päivänä on nöyrän onnellinen kaikesta, kiitollinen niistä pienistäkin asioista. Nälkäinen, täynnä virtaa ja kiinni elämässä. Olen miettinyt josko se on jokin adrenaliininsekainen testosteronipöhnä, koska se häviää alle viikossa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Epäjohdonmukainen, merkillisesti vuosisadoista, kulttuureista ja kirjoista toisiin hyppivä juttu. Asiat elämässä kyllä liittyvät toisiinsa, mutta... Filosofia, psykologia, kognitiotiede ja jopa ymmärrys kaunokirjallisuudesta antaisivat asioihin toisenlaista tajua. Maininta neurotieteistä ei tee tekstistä yhtään sen vakuuttavampaa kuin se muuten on. Juttuja voi kirjoittaa monenlaisia ja monella tavalla. Vastenmielisintä on luvata enemmän kuin antaa.

Hieraisin silmiäni aiemmin lukiessani tämän, mutta kommenttien ilmestyttyä hieraisin silmiäni useampaan kertaan.

Ainoa kiinnostava näkökohta olisi jutussa esitetyn sovittaminen yhteiskuntaan. Miten "käsittämätöntä" on yhteiskunnallinen vääryys, vasiten tehty sosiaalinen väkivalta ja tappopolitiikka. Vaan se kun ei kiinnosta professoreja. Eikä yliopistoissa esiintyvä professorikultti väkivaltaisine lieveilmiöineen. Ei se, että monesti professorit omivat itselleen parhaiten palkatut työtehtävät, kadehtivat ja sortavat parhaita alaisiaan ja sitten eliminoivat heidät. Eivätkä assistenttien itsemurhat.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Toisenlainen näkökulma olisi kysyä "Miksi joku tappa", sijasta "Miksi joku ei tapa?"

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kannattaa muistaa, että henkirikokset Suomessa ovat vähenemään päin, ovat olleet tasaisesti kieltolain lakkauttamisesta lähtien. Väkivallan pitäminen tavanomaisena on vähentynyt koko maailmassa ainakin viimeiset tuhat vuotta, kuten Steven Pinkerin uusin kirja todistaa.

Juu, hirveitä ovat olleet maailmansodat ja kansanmurhat. Juu, ihmetyttävät nämä mind controlin tuotteet Sirhan Sirhanista Eero Hiltuseen. Mutta:

Kannattaa muistaa, että henkirikokset Suomessa ovat vähenemään päin, ovat olleet tasaisesti kieltolain lakkauttamisesta lähtien. Väkivallan pitäminen tavanomaisena on vähentynyt koko maailmassa ainakin viimeiset tuhat vuotta, kuten Steven Pinkerin uusin kirja todistaa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Professori Korkeilalta voisin kysyä seuraavaa:

Jokaisen henkirikoksen, riippumatta tyylilajista, media hyökkää murhaajan lähipiirin,- ja hänet tuntevien kimppuun tarkoituksena saada luonne-analyysiä hirmuteon tekijästä....Ja, toki lehteä myyvää jutunjuurta.

Yleinen trendi on se, että lausunnonantajat toteavat tekijän olevan tavallinen, normaali ihminen, eivätkä he olisi voineet arvata, että jotain tapahtuisi.

Esim. H:gin Bulevardin hienosto-perhemurhaajasta annettiin niin siloiteltu kuva, että jäi tunne, että hänen tappamansa uhrit olivatkin niitä todellisia syytettyjä. (Perhe)

Minä esitän omana käsityksenäni, että psykiatria on helpoimmin metsään menevä lääketieteen laji, kun diaknooseja arvioidaan. Norjalainen poliittinen joukkomurhaaja esimerkkinä.

Luulen, että psykiatrit ovat helpoimmin potilaan vietävissä hänen niin halutessaan.

Jaakko Tuononen

Uskoisin, että nuorten miesten väkivallanteot johtuvat siitä paineesta, mikä yksilöllä on suhteessa yhteiskuntaa, siihen sosiaaliseen piiriin jossa elää.

Tuolla jo aiemmin eräs seksuaalisuuden tutkija asiaa käsitteli. Nuorelle miehelle asetetaan paineita pärjäämisessä ja seksuaalisuudessa. Jos näitä perustarpeita ei pysty tyydyttämään, niin mieli ottaa jonkun toisen tien ja kompensoi menetystä. Tulevat väkivaltapelit ja illuusiot.

Mielestäni näihin järjettömyyksiin on osaltaa syyllinen kristillinen etiikka, ja luterilainen elämäntapa. Buddalaisessa kulttuurissa ei tällaista väkivaltaa ole, koska seksuaalisuus on avointa. Vain islamilaisissa ja kristityissä maissa nuoret miehet ajautuvat järjettömään väkivaltaan.

Nuorten miesten väkivalta johtuu seksuaalisesta turhautumisesta. Lukekaa kaikki Freudin Johdatus pykoanalyysiin - se on mieltä avaava teos.

Leena Rose

Maailma muuttuu ja me totumme näihinkin tekoihin vähitellen. Täydellisyyttä ei vain ole olemassa. Pesäpallo on sattuma tässä eikö vain?

Toimituksen poiminnat